Hyvän erotustarkkuuden mittaukset kaukaisen infrapunasäteilyn alueella (aallonpituus > 20 mikrometriä) ovat ongelmallisia, sillä signaali-kohinasuhde pyrkii jäämään huonoksi toisaalta säteilyn intensiteetin pienuuden vuoksi silloin kun  käytetään hehkuvaa lähdettä, joka noudattaa ns. mustankappaleen sätelylakia.  Synkrotroni-Kiihdytinrenkaista saadaan myös infrapunasäteilyä, jonka intensiteetti on moninkertainen peristeisiin lähteisiin verrattuna. Ruotsalaisessa Max-kiihdytinlaboratoriossa on asennettenuna samanlainen spektrometri kuin Oulussa käyttämään synkrotronisäteilyä.

Parin vuoden aherruksen jälkeen 1994 Oulun infrapunaryhmä onnistui mittaamaan   deuteroidun (d1) propiinin alimman perusvärähdyksen (10) alueella 280 -360 cm^-1 em. instrumentilla. Tiettävästi ko. vyön analyysi oli ensimmäinen julkaistu hyvän erotustarkkuuden (0.0010 cm^-1) työ, jossa synkrotronisäteilyä käytettiin infrapunaspektrometrin lähteenä.